Askartelua illan ratoksi...

Eilen illalla vietimme ystäväni kanssa hauskaa iltaa askartelun merkeissä. Olen jo kauan aikaa säästänyt kaikki kananmunakennot ja kynttilänpätkät ja tarkoituksena tehdä sytykeruusuja.
Tuumasta toimeen ja värkkäämään. Kyllähän niistä tuli jos minkä näköisiä. Hauskaa oli. Ainut miinuspuoli oli ajan kuluminen... Viimeiset ruusut olivat jo vähän parhaat päivänsä nähneen näköisiä, liekö väsymys vaikuttanut asiaan ;)

1-vuotiskuvia

Tässä pari viikkoa sitten saimme Tommin kanssa aikaiseksi ottaa vihdoinkin nuo suunnitellut 1-vuotiskuvat! Meillä oli oikeen ostettu tautakangas,jonka sitten viritimme tuohon olohuoneeseen roikkumaan. Niin kauan se oli sileänä,kunnes poika päästettiin lattialle. Sen jälkeen ei toivoakaan...
Jotenkin ei oltu aateltu et se kuvien otto voisi olla nois haasteellista, mutta pikkumies ei pysynyt sekuntiakaan paikoillaan vaan mennä viipotti edestakaisin ja roikkui kankaassa...
Tässä nyt kuitenkin muutama kuva aiheesta...

Joulun odotusta...

Minulle Joulun odotus tarkoittaa sitä, että koko talo pitäisi siivota perinpohjin,sekä lahjoja pitäisi valmistaa ja hankkia. Olen vähän suuruudenhullu, joten haalin yleensä hirvittävät määrät hommia.
No siivoukset olen jo aloittanut. Katot on pesty ja makuuhuoneen ja Kaspianin huoneen hirsiseinät imuroitu.
Eilen sain onneksi makuuhuoneen kaikki kolme ikkunaa pestyä ja nyt siellä komeilee jo Jouluverhot. Muistin että minulla on jossain vanhanaikaiset kyntteliköt, mutta en sitten löytänyt mistään, vaikka kävin ullakollakin penkomassa. Nyt saa makuuhuoneen ikkuna tyytyä vain yhteen valoon. Mielessä kävi, että jos kävisi ostamassa jonkin kivan uuden kynttelikön, mutta sitten ajattelin, että miksi ihmeessä. Kannattaako sitä tavaraa olla niin mahdottomasti, kun vähemmälläkin pärjää...

Nämä verhot ovat muutaman vuoden takaiset tekeleet. Näihin kuuluisi Viininpunaiset paneeliverhot vielä kaveriksi, mutta kun ei ole kuin yksi tanko niin nyt mennään näin... Ne toiset verhot ovat sitten oviaukoissa, joita makuuhuoneessa on kaksi.

Tämä iso vanha arkku on oikein perintökalleus. Se on hirmuisen vanha. Samoin vanha on tuo rautainen kynttelikkö. Siihen piti oikeen laittaa tervantuoksuiset kynttilät. Tuovat kivaa tunnelmaa.

Vaatteet on mun aatteet...

Vihdoin sain talteen kuvat näistäkin tekosistani! Kiitos kuuluu miehelleni, joka kiltisti kuvasi minua illalla ja odotti kun vaihdoin vaatteita ja mietin kuinka päin minun kuvassa kannattaisi olla, että vaate näyttäisi hyvältä + minä siellä sisällä...
Tämä tunika sai alkunsa kankaasta, heh. Näin kangaskaupassa tämän kankaan enkä vain voinut lähteä ilman sitä pois. Sopivaa mallia ei oikein tuntunut löytyvän. Pakko oli sitten tietysti laittaa vielä tuota paljettinauhaa hihansuihin ja kaulukseen, että varmasti kimmeltää =)

                                 Tämän punaisen neuleen ohje löytyi Suuresta käsityölehdestä.

Tämän tunika/mekon kangas oli taas niitä, joita ilman ei vaan voi lähteä kaupasta. Nykyisellään toki liian suuri, kun tein sen äitiysvaatteeksi...

Meillä oli tuossa keväällä hautajaiset ja mun piti tietysti laittaa sinne uusi puetti. Lähdin ostamaan kaupasta perus mustaa kangasta ja tulin sitte tämän kankaan kanssa pois. No vaikeutti tietenkin mallin suunnittelussa,kun ei jousta eikä laskeudukkaan erikoisemmin. No tälläisen asun sain siitä kuitenkin tehtyä.
Tuon boleron kaava oli todella hukassa. Löysin onneksi jonkun vanhan lehden missä oli pikkutytön puhvihihapaidan kaava niin sitä sitten vähän muokkasin, että sain tehtyä.

Tämä poncho/viitta sai odottaa tekoaan melko kauan. Sain kyseisen kankaan äidiltäni Joululahjaksi joskus yläaste-ikäisenä. En oikein keksinyt sille mitään käyttöä ennekuin sitten taas jälleen kerran selasin äitini käsityölehtiä ja tadaa: Sieltä se malli sitten löytyi =)

Tämän mallin olen kopioinut ystävältäni Katjalta, jolla on aina mitä upeimmat vaatteet. Yllättävän nopeatekoinen paita,kun minäkin sain sen yhdeltä istumalta tehtyä... Näitä pitäisi olla monessa eri värissä.

Näitä tossuja tuli tehtyä lahjaksi tänä Jouluksi oikein urakalla.

Paita, jonka tekemiseen meni liian kauan...

Tässä esittelen teille pisimmän ompeluprojektini ikinä. Ennen poikani syntymää olin luvannut tehdä isännälle paidan. Reteään tyyliini ilmotin vaan ettei siinä kauaa mee... No sain sen siihen malliin, että roikkui henkarissa hihat nuppineuloilla kiinnitettyinä, kun esikoisemme sitten syntyi... Koko paita unohtui moneksi kuukaudeksi henkariin roikkumaan. Sitten kun arki alkoi pikkuhiljaa luistaa, muistin paidankin ja tuumasin, että nyt se on saatava valmiiksi. Tuossa kesän kynnyksellä se taisi sitten valmistua... Siinä sitä oli, kun piti kaikki sovittaa uudestaan, kun en enää muistanut hihan pituuksia yms.

No pääasia että paita valmistui ja isäntä oli tyytyväinen. =)

Pikku herran pipo, lapaset ja kaulahuivi

Näin vuoden -87 käsityölehdessä aivan ihastuttavat mallit ja pakko oli niitä ruveta näkräämään.Kaikkihan siinä meni uusiks ja kuvioita piti muokata, kun mulla oli eri paksuinen lanka ja liian paksut puikot. No hyvin lähti luistamaan sen jälkeen, kun sain oikeat silmukkamäärät täsmäämään näihin omiin sovelluksiin. Jotenkin uskomattoman kauan sain niihin aikaa tuhlattua, mutta vihdoin ovat valmiit.